The first big group event for this year was a supercar event in Provence-Alpes-Côte d’Azur / Alpes-Maritimes, that I in early May spent five nights in France for.
It was so busy with 25 sports / supercars and a total of 150 people over three days of driving. Evenings were dedicated to driving cars to fuel stations for refueling, and preparing everything for next day. The team did almost not make it to the restaurants before kitchens closed – always late dinners and very early mornings. Our hotel had a pool. I got one hour (…) there on the last day before heading to the airport. No holiday, but such an amazing experience. The negative was that I had to drive a (sloooow) diesel BMW because I had to transport people, a marquee, bags, sometimes photographer etc. But I was there to create a good event and not have fun in nice cars. Anyway I grabbed the keys to an F-Type and Porsche and drove them through town to the fuel station – the girl still needs to have a liittle fun, right? Even got a police car after me with the Porsche. I think it was just because a girl was driving, I was not even speeding… ;-)
The roads in Alpes-Maritimes are absolutely amazing. Included in our route was Col de Vence, Route de Gentelly and Route Napoleon. When I have time to go (never it seems like, but I will find time…) I want to do the roads we did on this event again (in a better car…), as well as Route des Grandes Alpes, Col de Turini and then I want to drive down to Saint-Tropez. The coastal road is incredibly scenic, I saw it on a holiday in 2009. For some reason I have not been driving the mountain passes in France before. Almost every time when I plan a road trip Italy seems to be like a magnet… I always end up there. Should go more west and try France!
Just because the diesel BMW is not really my thing, I solved this problem myself and expect to drive the F-Type Coupe on the event (press loan of course, will take a mini vacation after the event and do some nice route with it… I was considering Transfagarasan but not sure if they want me to take an F-Type there, haha… they should… if not, there is a plan B). It is important to have fun… Even when working. I prefer to chase a Huracan in an F-Type and I can still be a people and equipment transporter if necessary – car has a seat for a passenger and even a 407L trunk…!
We had Richard to do the official photos so I only used my camera when I had some free time. Not really doing anything with those photos (we have too much…) – so lets post some of them here. Imagine walking down to that garage with 25 supercars in the morning… Cars need to be lined up for their drivers… The sounds from all those engines in one fairly small garage. Incredible… Some got high from the smell of fuel down there, but I was high already after the first engine startup.
5 comments
Hei Sara,
On kyllä eräänlainen tuhkimotarina tämä sinun sivustosi. Ensin aloittaa pienemmän digiauton puikoista ja nyt on avaimet ja maisemat vaihtuneet aivan toisenlaisiin kauppakasseihin ja leveysasteisiin. Käsittämättömän upeita maisemia ja levottomia kiesejä! Ura melkoisessa nosteessa etten sanoisi!
Sul on todella hyvä tyyli kautta linjan, niin tekstinsyötössä paperilla sekä kuvissa & niiden käsittelyssä. Niistä näkyy selvästi ilo ja kiintymys omaan tekemiseen, mikä on ihan huippua. Eikä toi farkku-biimeri mikään paha ole, ottaisin sellasen mielelläni ajoon jos saisin :)
Jään mielenkiinnolla seuraamaan tämän sivun antia jatkossa ja saatan jopa uudelleen inspiroitua taas kuvailemaan autoja, joka on ollut pitkään kadoksissa.
Go girl!
-GC-
Kiitos paljon ihanasta kommentista! Oli taatusti oikea päätös lähteä Suomesta – työn kannalta. Pakko myöntää että tänään on tosin ikävä Suomen mökkijuhannusta saaristossa :) Autojen kuvaaminen on kyllä terapeuttista hommaa (kuten ajaminenkin). Suomessakin olisi vaikka mitä kuvattavia ja hienoja maisemiakin löytyy. Kun katsoin Harjattulan Concours d’Elegance gallerian tältä vuodelta jäin taas ihmettelemään miten Suomessa voikin olla tuollainen määrä hienoja autoja… Harvemmin niitä tulee liikenteessä nähtyä!
Ole hyvä vain :)
Suomen autokanta on kyllä tojotojen, perhe-volvojen ja volkkareiden lomassa kaikesta huolimatta yllätävän monipuolinen. Täällä helsingissäkin pyörii se yksi miljoona-possu (918 Spyder, huh huh) Autotapahtumista en ole Councoursia vielä(kään) päässyt näkemään, samaten Bella Italia on monena vuonna jäänyt kokematta, mutta ehkä vielä joku päivä, jos vain Luoja suo – pääsen jompaan kumpaan, jolloin kameralaukku tulee varmasti sille reissulle mukaan. Ikimuistoisin lienee vuoden 2008 78th Geneven autonäyttely, jossa nähtävää ja kuvattavaa riitti niin paljon että kaverit alkoivat tylsistymään ja olivat valmiita lähtemään pois, mutta itse sitä vaan jatkoi suu vaahdossa merkistä toiseen, että “tämä on vielä nähtävä”. Autojen kuvaamisen lisäksi myös auton peseminen, se vasta hyvää mieltä nostattavaa onkin!
Osaksi psykiatriaa lukeneena tulikin mieleen, että voisiko keski-ikäisten miesten ja miksei naistenkin masennuksen hoitoon suunnata uudenlaista psykoterapian muotoa – Auto terapiaa :D
Mitä tuohon päätösten tekemiseen ja oivaltamiseen tulee niin seuraavan olen omaksunut. On hyvä seurata, kuullostella ja kysellä oman sydämen hiljaista ääntä ja sitä tunnetta mitä ajatuksia se herättää. Se on mielestäni omanlaista elämän johdatusta eteenpäin kohti valoisampaa tulevaisuutta, siitä lopulta syntyvän onnen ja levollisuuden löytämistä. Harva näin ikävä kyllä toimii; etsien, kuullostellen ja kaivaten omaa kutsumustaan niin työ- kuin ihmissuhteissa. Vaan uskon, että sinä olet varmastikin pysähtynyt ja miettinyt mitä elämältäsi haluat, olet sen tällä sivustolla mielestäni tuonut julki – huikeita elämänmuutoksia joista moni haaveilee, mutta harva toteuttaa – upea matka, joka on vasta aluillaan! Ilo olla mukana todistamassa interwebin välityksellä jotain näin mieletöntä reissua!
No nyt tuli jo hieman ohi aiheenkin kirjoitettua, mutta pointteina se että,
1. usko elämän tarkoitukseen – se tulee aivan taatusti vastaan kun sitä kyselee ja etsii.
2. kiistelemätön tosia asia, että autot ja niiden kuvaaminen, näkeminen & ajaminen herättävät tunteita ja elämänikäisiä kokemuksia!
Hyvää juhannusta sinulle Sara!
-GC-
Tuosta auton pesusta oli itseasiassa puhetta muutama päivä sitten kun pomo ilmoitti, että oli löytänyt halvan pesuautomaatin täältä Zürichistä. Totesin etten missään nimessä halua viedä automaattipesuun, nautin niin paljon niistä itsepesupaikoista :) Viime kerta automaattipesussa taisi olla Z4 Sloveniassa (lokakuu 2013) ja sekin pelkästään siitä syystä, etten onnistunut löytämään mistään do-it-yourself ratkaisua… Hätäratkaisu.
918 Spyder Helsingissä! Wow. Tiesin että yksi Carrera GT löytyy Suomesta (samoin se Bugatti pyörinyt välillä JKL seuduilla kesäisin), mutta 918 Spyder… Huh :)
Allekirjoitan myös monta asiaa tekstissäsi. Yksi tärkeimmistä opetuksista elämässä tähän asti on ollut että pitää uskaltaa yrittää ja pitää myös hyväksyä epäonnistumiset. Itse koen että joka elämänmuutoksen (muutto, työpaikan vaihto ym) jälkeen tiedän vähän paremmin mitä elämältä haluan. Ilman niitä edellisiä kokemuksia en olisi sen asian suhteen yhtään viisaampi, joten se pointti onkin – kokeile ja jos et vieläkään löytänyt etsimääsi, jatka etsimistä :) Ei pitäisi tyytyä mihinkään jos se ei tunnu oikealta (työ, ihmissuhde, elämä — kaikki), vaan uskoa enemmän siihen että asioihin voi itse vaikuttaa jos haluaa :)
Juu tosta porsaasta oli juttu iltasanomissakin http://www.iltasanomat.fi/autot/art-1288699468679.html Olen myös nähnyt yhden Carrera GT:n. Tämä seisoi pukeilla Auto-Carreran hellässä huovassa, takarenkaat tais alkaa kolmosella..pari kertaa sai hieraista silmiä ja lukea takaluukun tekstiä uudestaan, että näenkö nyt oikein. Hieman on autokanta kuitenki eri sveitsiin verrattuna, jossa 911 on tavan kauppakassi sinne omaan lähi Siwaan :) Vieläkö sveitsissä menee muuten kaupat kiinni seiskalta, oletko tottunut siihen?
Kyllä autonpesu tulee hoitaa ihan manuaalisesti sienellä puunaten ilman koneellista harjausta. Toki se riippuu autosta ja auton omistajasta, miten autoaan tahtoo “helliä” :) Itsepesupaikkojen ainoa miinus on, että pesupolettien hinnat nousevat jatkuvasti, joka taas kielii siitä että näitä “hellijöitä” alkaa löytymään muitakin.
Aika naulankantaan tuo kirjoituksesi.
Etsivä löytää :)
Koskien kaikkia elämänalueita; ei pidä lannistua tai ajatella itsessään olevan vikaa jos jokin menee mönkään tai tuntuu muuten vain ettei mistään tule mitään – vaan jatkettava eteenpäin – jokainen päivä on täynnä mahdollisuuksia! On pysyttävä vahvana (vaikkei se aina ihan helppoa ole) ja luotettava hyvän olemassaoloon, jotta löytäisi lopulta sen etsimänsä (asunnon, työn, elämänkumppanin – tarkoituksen elämän eri osa-alueilla) merkityksen elämälle ja sen myötä tasapainon, eheyden ja onnen.
Jokainen suljettu ovi avaa aina uuden. Ja vaikkei koskaan voi olla varma asioiden lopullisesta kulusta, kannattaa niistä silti ottaa selvää, koska tekemättä jättäminen on näistä kahdesta se suurempi paha. Tavallaan se on kuin uskon varassa tehty hyppy tuntemattomaan, joka on silti turvallista loikata, koska toiminnan takana on vahva tunne ja usko. Tunne toimia vastoin järkeä on synonyymi uskolle. Usko ja toivo ovat ihmiselle sellaisia voimavaroja, jossa itsessään mahdottomilta tuntuvat asiat voivat lopulta näyttäytyä uudessa valossa enemmän kuin positiivisesti.
Aasinsiltana tähän liittyen, voisin jollain tapaa siis kuvitella, että kerran kun tuollaisiin käsittämättömän upeisiin maisemiin pääsee – luonnon keskellä oleminen keskellä ei mitään – voi kokea jotain itseä liikuttavaa ja sydäntä puhuttelevaa, oivaltaa jotain mitä on etsinyt. Silloin nousee tunne kiitollisuudesta; kiitollisuus siitä että saan olla tässä ja nyt, sain uskoa tähän mahdottomaan – ja nyt kokea ja elää tämän hetken.
Ja tunnustetaan. Tällainen syvällinen ajattelutapa johtuu siitä, että opiskelen teologiaa ja toisaalta siitä että peilaan näitä omiin elämänkokemuksiin :) Sano vain jos lähti lapasesta, pysyn sitten autoissa, jotka nekin ovat lähellä sydäntä.
-GC-